Espanjalaista hirnahtelua. Hopeinen tuhkakuppi, jonka pohjaan oli pakotettu suuri kuva sydämestä. Kuva sydämestä, puolivälissä symboliksi muuttumista. Sen toinen puoli oli kuvattu realistisemmin, verisuonet, ja toinen puoli pelkistettynä yksinkertaiseksi viivaksi. Useinkaan täällä junat eivät kulje omilla raiteillaan. Numerointisysteemi vaihtuu kaksi kertaa vuodessa: on olemassa talvinen systeemi ja kesäinen systeemi. Don Draper ei tietysti koskaan kulje omilla raiteillaan eikä käytä omaa kalustoaan. Hän istuu viimeisen vaunun viimeisellä istuinrivillä ja muistuttaa maalausta joka on asetettu nojaamaan selkänojaa vasten. Tekniikka on ajalleen tyypillinen. Paksua öljyväriä on yhdistetty spraypurkkiväriin. Donald Draper -lapsi painaa nenänsä ja otsansa ikkunalasia vasten. Juna kulkee suuressa kasvihuoneessa. Sudenkorennot ovat suuria, niiden siipiväli on parisen metriä. Mutta sitten ollaankin katedraalikaupungissa, ja sitten taas Cambridgen taivas. Kalkkinen maa heijastaa valoa. Kaikki on aseteltu taitetun sanomalehden päälle: puukolla halkaistu kananmuna, kaksi suolakurkkua, piparjuurta, mustaa leipää.