Lapsena näin kerran kun hän otti kärpäsen kiinni, ilmasta. Hän kysyi onko se siellä? En uskonut. Hän avasi nyrkkinsä ja kärpänen hieroi jalkojaan ja lennähti hetken perästä ilmaan. Roger Sterlingissä on vastaavaa vikkelyyttä, ikään kuin hänen sisällään asuisi monijalkainen olento, joka vain käyttää Roger Sterlingiä väliaineenaan. Kun Roger Sterling sanoo minä, tämä monijalkainen olento nyökkää poikaselleen. Vuorenhuiput, rotkot, lumi, jää, pakkanen. Kylmässä auringonvalo tuntuu etenevän nopeammin, siksi että kaikki muu on hitaampaa. Lumivalkohiuksinen, rakastettava, kiltti. Näin kai Roger Sterlingistä voisi sanoa asiaa tuntematta. Kyllä hän totuuteen pyrkii mutta jotakin tulee aina eteen. Oma heijastus ohikiitävän auton valkeassa ovessa.