New York ja Manhattan. Yksi Mad Menin hahmoista. Bert Cooper kuvaa tätä hahmoa suureksi, hyvinviritetyksi kellokoneistoksi. Minä näen mielessäni suuren leirin; miehet puristavat tiukasti konepistoolejaan jokaisessa vartiotornissa ja katsovat silmä kovana. Mitään konepistooleja puristavia miehiä ei tietysti ole, paitsi ihmisten pään sisällä. He ovat niin tottuneita sellinsä seiniin että kirjoittavat siitä runoja ja lauluja, ylistävät ikkunaa joka ei ole ikkuna vaan piirros siitä. 

Ken Cosgrove. Don Draper kyyhkysen muotoisena ja tapaisena. Huoleton kulkuri joka nukkuu siltojen alla ja katselee tähtiä, poimii välillä maissintähkän pellolta ja matelee pensaikkoon karkuun haulikkonsa kanssa heiluvaa maanviljelijää. Hän suhtautuu koko helvetin toimistoon lähinnä yhdentekevänä mutta hän ei ole nihilisti. Hän valuttaa hunajansa proosan kirjoittamiseen; kopiokirjoittajat ovat asiasta erittäin vittuuntuneita kun käy ilmi että hänen tekstejään julkaistaan suurissa kirjallisuuslehdissä kuten The Atlantic Monthlyssä. Niin vittuuntuneita että hänen täytyy alkaa julkaista tekstejään salanimellä ettei toisten katkeruus kasvaisi liian kovaksi.