Armahda minua
posted by Juhana Vähänen at keskiviikkona, helmikuuta 16, 2011
keskiviikkona, helmikuuta 16
Previous Posts
- Hän kampasi hiuksiaan pienellä luukammalla,jonka h...
- Mustat hiuspinnit, eivät missään tapauksessa ne, e...
- Mustat hiuspinnit, pieni käsipeili, pieni kampa jo...
- Pyhä Veronika, marttyyri, söi ainoastaan hämähäkkejä
- Pienellä luukammalla kampaat hiuksesi
- Portaat ovat pääsi, laske se jalkojesi eteen
- Puut ovat kosteita, niistä nousevat linnut
- Voit hyvin kuvitella, tai ainakin sinun pitäisi voida
- Luovuta yksi tunti elämästäsi, täsmälleen yksi tunti
- Älä puhu minulle niin kuin kykenisin mihin tahansa
2 Comments:
"Ehkä minun pitää syödä sieluni" saadakseni voimaa ja uskallusta kirjoittaa tänne mitään. Lauseet täällä ovat kuin rauhoitettuja kasveja, niihin ei saa koskea, eikä niitä saa vahingoittaa. Sen ymmärrän, mutta silti... hyvä olo, joka vaikuttaa kuin aivot saisivat virkistävän huuhtelun, saa minut tuomaan julki ihailun ja huomion, että vaikka kävin nämä läpi helmikuun 9:een asti, ei yhtään tekonivelin varustettua ajatusta tullut vastaan. Ei myöskään kainalosauvoin varustettua. Vaikka ne ovat nöyriä, ne kulkevat pystyssäpäin.
Ei edes tuo "Armahda minua" synnyttänyt toivottomuutta. Se tuntuu kuin se sisältäisi salaisuuden, joka antaa toivoa... Hyvä, ettei siinä ole pistettä painolastina, siitä on lukijan hyvä jatkaa matkaa, hypähdellä mättäältä mättäälle, ilman estoja.
Kiitos!
Kiitos mieltä lämmittävistä sanoistasi.
Lauseiden ja kirjallisuuden hyvä puoli on siinä, että ne levittävät jatkuvasti ympärilleen siemeniä. Eivät ne kuole ennen kuin viimeinenkin ihminen on kuollut. Eivätkä ne kuole sittenkään. Vahingoittaa niitä ei voi, jokaiseen kohtaan johon kirveellä tai vesurilla iskee kasvaa heti uusia versoja.
Lähetä kommentti
<< Home