Näkymätön sotilastukikohta kaupungin ulkopuolella, lyhyen kantomatkan päässä, on tuhonnut minusta puolet, mutta toinen puoleni on vielä elossa. Tämä on toista. Tämä ei ole muoviräjähde. Tämä ei ole muoviräjähde vaan televisio kärpästen kaupungissa, joka on minun elokuvani. Suuret sotalinnut, sotilastukikohdat, yksi rampa, joka etsii kenkiään tai kantaa niitä kainalossaan, ruskeassa paperikääressä, kärpästen kaupungin halki. Hän torkkuu hetken syvennyksessä ja sitten laskee olutpullon maahan, jatkaa kävelyään eikä ole luovuttanut.