ENSIMMÄINEN RUNO SARJASTA JEANNE
Tuo Jeanne D'Arc tuijottaa pyörein silmin
ja pyytää: ammu minut, samalla tavoin
kuitenkin keltaiseen ja selkäpuoleltaan
verkkoa olevaan takkiin pukeutunut
työmies sanoo Jeannelle: ammu minut,
eikä kumpikaan ammu toistaan. Tämä ei
ole kuitenkaan muuta kuin uni, johon
Jeanne vaipuu katsellessaan miestä
poraamassa reikää rappukäytävän teräs-
kaiteeseen. Jeannen jaloissa on korkea-
korkoiset saappaat, hänen sukkahousunsa
ovat kiiltävät ja kutsuvat, todellinen mysteerin
valtaistuin, mutta tuokin on vain
uni, uni johon Jeanne hetkeksi vaipuu
katsoessaan työmiestä keltaisessa takissaan
poraamassa kovalla terällä terästä.
Todellisuudessa Jeannen työtä on
houkutella uroshyönteisiä asuntoonsa,
todellisia kuhnureita, jotta voisi lypsää
heiltä viimeisenkin pilkun. Tämä on
kuitenkin vain uni, johon Jeanne hetkeksi
vaipuu katsellessaan teräskaidetta poraavaa
kosteaohimoista miestä. Kenet valitsen
säveltämään taustamusiikkia, Jeanne ajattelee,
sen on oltava monumentaalisen sekopäistä,
siinä täytyy hapon yhdistyä emäksen riemuun.
Hän puree hampaitaan yhteen ja muistelee
tuotantoyhtiön numeroa. Kalvosimet olivat
keltaiset ja niissä oli smaragdinapit, mikä
typerä sattumus, parempi olisi liha lihan
päällä. Tämä on kuitenkin vain uni, johon
Jeanne hetkeksi vaipuu katsoessaan miestä
joka työntää teräsporansa värisevään teräs-
kaiteeseen