Muutamia maan sydämessä lepääviä uhriesineiden jäännöksiä, viaton sydän ja silmien viaton katse, pari kohoilevia rintoja ja hiukan savuavia tammenlehtiä, yksi kaukana vilkkuva kukon kaula
maanantaina, maaliskuuta 9
Previous Posts
- Ovi on aina pinnoitettu resiinillä, tuon pinnan al...
- Olen tosiaan nähnyt Paholaisen. Hänen silmänsä mui...
- Kaikkialla puitten välissä se minkä näkee juoksevan
- Sekavan tunnustuksen ja mysteerion siteen välissäm...
- Salatuimmassa pohjakerroksessa, siellä missä silkk...
- Juuri epäluotettavuus on minulle mitä suurimman to...
- Hänen kuulonsa oli tarkka ja valpas kuin metsänotu...
- Näpistelijätytön muuttuminen raukeaksion onneton s...
- Kuinka suuri ihminen on, sinä olet kysynyt. Se onk...
- Minä vain kuitenkin leijuin roska-astian yläpuolella
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home