Muistin äkisti sen mitä Ilja Repin kertoi muistelmissaan siitä kun hän saapui nuorukaisena Pietariin, aikomuksenaan opiskella sen kuulussa taideakatemiassa. Hän oli kotoisin aroilta ja matkusti viikkoja hevosvaunuilla määränpäähänsä. Sen mitä hän kertoo ensimmäisistä kaikenlaisista hökkeleistä ja eritavoin viritellyistä asumuksista, Pietarin esikaupungista joka jatkui määrättömiin, ja viimein Pietarista, suolle pykätyistä kivitaloista ja kaduista joiden kaltaisia hän ei koskaan aikaisemmin ollut nähnyt. Siinä hahmottuu nopearytmisenä kuvio, hän on muuttuvainen melodia harmonian maisemassa. Don Draperin kuvio yhdistyy mielessäni siihen, se kuinka hän lähtee sotaan koska näkee sen ainoaksi mahdollisuudeksi päästä pakoon, haavoittuu kranaattikeskityksessä ja hänestä tulee toinen ihminen. Hän syntyy sairaalasängyssä uudelleen. Hän kulkee unessa siitä lähtien, ja sitä ennenkin hän on kulkenut unessa. Mutta uni on nyt toinen, sen rytmi on toinen.