Palaan Peggy Olsoniin. Hän on ollut kauan poissa. Olen kirjoittanut Mad Menin jokaisen hahmon olevan variaatio Don Draperista. Niin tietysti onkin mutta on myös niin että he kaikki ovat variaatioita toisistaan. Peggy Olson on Don Draper on Roger Sterling on Paul Kinsey on Joan Holloway. Peggy Olson on tiukkaa ja sitkeää kasvikuitua. Sillä sidotaan ensin kaksi rankaa ristiksi, sitten niistä muodostetaan ristikko, sitten laajempia rakenteita. Ristikoita jotka yhtyvät toisiinsa, etsivät tukensa toisistaan ja muodostavat näin vielä voimakkaamman, sitkeämmän rakenteen. Peggy Olson löysi lapsena kulta- ja hopeakolikoita kaikkialta. Eivät muut niitä tietysti nähneet, he näkivät vain kuluneen prikan tai puunlehden joka oli kummallisesti käpristynyt. Peggy Olsonin äiti on hirviö. Hän muistuttaa Tähtien Sodan rikollispäällikkö Jabba the Huttia, on vain hiukan synkempi ja häijympi. Hän osaa kiillottaa otsaansa ja osaansa. Hän kiillottaa sitä alati, niin että se on jo aikoja sitten kulunut pois. Jäljellä on enää syövyttävä itsensäkorottaminen ja vainoharhaisuus. Mutta Peggy Olson poimii kolikoita, hän näkee pensaan alla sorsan joka on painanut pään siipeensä. Siihen kuvaan hän illalla nukahtaa.