Kaikki me tarvitsemme rasvaa, Don Draper sanoo, ilman rasvaa ei ole mitään. Hän pitää takkinsa taskussa pientä pulloa pellavaöljyä, kesäisin, talvisin harjatun villakangastakkinsa taskussa kirkastettua voita. Toisinaan, ja toisinaan, lopulta he olivat hiljaa ja kuuntelivat, jokainen neljästä pyöreän pöydän ympärillä istujasta, ja hänen päänsä sisältä kuului helinää, ne olivat hevosenkenkänauloja. Jotkut nauroivat.