Puhuessaan hän hieroi suurta, punertavaa kättä hitain liikkein. Ikkunan takana oli mäntyjä.
posted by Juhana Vähänen at torstaina, helmikuuta 08, 2024
torstaina, helmikuuta 8
Previous Posts
- En olisi koskaan uskonut tätä. Ja kuivalla maalla.
- En usko että se vaikuttaa ihmiseen millään tavoin...
- Mitä huomenna? Sinä autat minua.
- Niin, hänen rintaansa oli tatuoitu meri. Preussins...
- Olet pelkkä koppakuoriainen, hän sanoi. Missä muu...
- En ole täällä tunnin päästä.
- Yrjö, leikkaa kana, ääni sanoi.
- Siinä hän istui sitomassa hevosenkenkää vasempaan...
- Huone oli vielä lähes pimeä ja huonekalut näyttiv...
- Mutta minä katselin noita lasipurkkiin laitettuja...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home