Kyllä hän tunsi olevansa olkinukke jota pehmeät ja lämpimät kädet tekivät.
posted by Juhana Vähänen at keskiviikkona, marraskuuta 01, 2023
keskiviikkona, marraskuuta 1
Previous Posts
- Eräänä iltana, kun olin noin seitsemänvuotias, ki...
- Ritarikuntani vaakunassa on kuoleva puu.
- Elämä alkoi vaatimattomana alusta. Jostakin alhaa...
- Hänen märkä haarniskansa loistamassa lyhtyvalossa.
- Hänen äänensä kyllä kuulosti liukuovelta. Jollaki...
- Helakanpunainen puku ja keltainen lippalakki. Kir...
- En tule valtion virkamiehenä vaan ystävänä. Arpi ...
- Tuijotin melko uteliaana auton ikkunasta. Meitä e...
- Tämä on ollut minulle elinikäinen naru. Niin hän ...
- Tämä oli portti. Siihen oli kiertyneenä piikkilan...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home