Täällä kukkulat näyttivät vuorottelevan laaksojen kanssa. Synnyin laakson pohjalle. Silloin oli aamu. Soitimme kelloja, joissa ruumiini roikkui. Sitten laskeuduin alas. Keltainen aukea, pensaiden ja puiden rivit, suuri pyöreä pilvi taivaalla joka kiertyi itsensä ympärille.
torstaina, marraskuuta 7
Previous Posts
- Kuka olet ja mitä sinulle tapahtui kun kenkiäsi pe...
- Musta haikara kömpi esiin aluskasvustosta
- Hänen kasvonsa olivat kylläiset siistiytymisestä j...
- Tämä käteni iho nyt muistuttaa korkkipuun kaarnaa
- Tätä voisi kutsua eräänlaiseksi tomutushuoneeksi
- Huomaavainen silmä, kääntyvä korva
- Ikuisuusteepannut
- Kantaahan suo jänistä, suo jänistä ja maa varista
- Olisiko se ollut kappeliorkesteri joka hänen kasvo...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home