Eräänä iltana kun kuu loisti mukulakivistä
kiskoin itsestäni peukalon kokoisen miehen
kiskoin itsestäni peukalon kokoisen miehen
posted by Juhana Vähänen at maanantaina, syyskuuta 17, 2018
maanantaina, syyskuuta 17
Previous Posts
- Vuoteesta näin vain pieniä kissoja jotka istuivat ...
- Hän ihaili suuresti symmetriaa, sitä, että merivoi...
- Mutta huoneen keskeltä nousevat puuportaat, madons...
- Väistämätön omeletti
- Huoneessani on hapan nurkka, makea nurkka, suolain...
- Hän säilytti piirakkaa hatussaan
- Talviyönä, kun kettu vaipuu kuiville lehdille, kun...
- Täällä on enemmän tuulia kuin palatsissa
- Hevonen seisoi paraalla mahdollisella tavalla kaik...
- Tässä käy kivi, muuttuu
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home