Olen nyt levännyt päivisin ja uskaltautunut ulos vain öisin, silloinkin pienet kellot sidottuina nilkkoihin
posted by Juhana Vähänen at tiistaina, syyskuuta 27, 2016
tiistaina, syyskuuta 27
Previous Posts
- Matkustin, minut oli sidottu auton katolle ja kuun...
- Luottavaisesti ennustaminen
- Niin sanottu saksimoraali
- Huoneessa voi nähdä kyllä haukan
- Ruusupenkin luuydin on horjuva
- Heiluu edestakaisin kuin ohut koivu
- Olen heinäpaali
- Seremoniallisen liioittelun päivä
- Kuka aloitti kutomisen
- Pää on juuri
1 Comments:
Lähettäisin sinulle kirjeen jos tietäisin, että vastaat siihen. On tavallaan harmi, että emme ole sillä tavalla enää puheväleissä. Varmaan se kerta kun sain baarissa raivokohtauksen, katkaisi välit sinuun ja muihinkin runoilijoihin. Pidän tosin outona sitä, että kerran olit(te) kaikki ystäviäni eikä nykyään enää kukaan suostu olemaan tekemisissä kanssani.
Haluaisin kirjoittaa sinulle paljon, mutta olen taas menossa naimisiin eikä miehenikään varmasti hyväksyisi sitä, että kirjoitan entiselle rakastetulle. Olisin vain kysynyt mitä teet nykyään kun et näköjään enää bloggaa, ja oletko luopunut kokonaan kirjoittamisesta kun mitään ei ole tullut vuosiin. Vaan eipä minullakaan sen paremmin, olen tehnyt hanttihommia muutaman vuoden sanomalehdille ja mainostoimistoille, mutta ehkä tulevat kirjavuodet ovat niin minulle kuin sinullekin suopeammat.
Kaikkea hyvää, Juhana.
Tähdistöstä terveisiä,
****
Lähetä kommentti
<< Home