Mutta hänen kasvoistaan minulle tuli mieleen Abu Cardinal -avokela ja eritoten sen metallista taivutettu siimanohjain
posted by Juhana Vähänen at torstaina, helmikuuta 11, 2016
torstaina, helmikuuta 11
Previous Posts
- Häntä kutsuttiin nimellä suuri pallo
- Hän kohosi ylös ja liiskasi pilvet mennessään
- Keimaileva ilma
- Lokki etsii rasvattua aaltoa
- Tähti alas kukkaan
- Murisi ja kavahti niin kuin olisi iskenyt silmänsä...
- Heti kun hän osasi puhua niin pyysi lyijykynää
- Oikeudenmukaiset viikset
- Rauhallinen eroaminen painovoimasta
- Nyt alkaa sökötys toimia
2 Comments:
Minulla oli pienenä punainen, olisiko ollut 300-sarjan Abu Cardinal, ensimmäinen avokelani, ja sitten myöhemmin joku vähän järeämpi Cardinal ja sellainenkin, jossa oli hiilikuitupuola. Nyt on vielä sellainen Ambassadeur-hyrräkela vetouistelua varten ja ultra light -Abu pienimuotoiseen jokikalastukseen.
Joo. Olin siitä Cardinalista äärimmäisen vaikuttunut. Se oli muotoilultaan sulava ja kaunis; tuntuma kelatessa oli hyvä, mutta ei liian hyvä, ei liian täydellinen. Se tuntui jopa hiukan oikulliselta esimerkiksi mitä siimanohjaimeen tuli, mutta oikullisuus tai hiukan hankala kontrolloitavuus oli nuorelle pojalle juuri merkki sen toimivuudesta. Suosikkiuistin oli kuparinen Räsänen, jossa oli rubiininpunainen viistetty helmi keskellä upotettuna.
Lähetä kommentti
<< Home