Hän katsoi kelloa.
Se oli seitsemän, ei seitsemän.
posted by Juhana Vähänen at keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2014
keskiviikkona, maaliskuuta 19
Previous Posts
- Tuo ainainen minättely
- Missä perkeleessä on ruokokeppini
- Rauhanesipiippu
- Työntää mehiläisvahaa korviinsa
- Niin kauan kuin vaellamme lihassa
- Hallusinaatio marttyyriudesta
- Sota meissä, rauha ulkopuolella
- Rauha siellä! Tässä taistelu.
- Ymmärtää itsensä pala palalta
- Hänellä on hienoin nenä Saksassa, hän haistaa jesu...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home