Henkilääkärini jättää minut vain tietyissä tilanteissa. Silloin kun unohdan hänet tyystin. Silloin hän katoaa, häviää ilmaan, liukenee. Ja palaa jälleen sinä hetkenä kun ajatukseni tavoittavat häntä, palaa kädet tunnusomaisesti heiluen, silmissään avoin, kysyvä katse, otsa kutsuvilla rypyillä.