Puhuin aikaisemmin Don Draperin taipumuksesta kasvattaa itselleen kieltämisen villakerros. Se ei kuitenkaan kerro kaikkea tuosta prosessista. Hänelle ensimmäinen askel on kasvattaa ympärilleen kieltämisen villakerros. Se alkaa jossakin vaiheessa painaa liikaa. Seuraava askel on siirtyminen kaaoksen maailmaan. Don Draper sytyttää palamaan vaivalla rakentamansa vajan jonka nurkkiin hän on pitkät illat veistänyt vuohenpäitä. Hän roiskii bensaa ylt’ympäriinsä ja heittää perään zipponsa. Hän on liian lähellä ja tuli tarttuu häneenkin. Kamera sammuu. Mutta kun kamera seuraavan kerran alkaa kuvata Don Draper on taas siinä. Maassa alastomana, nokisena ja mulkoilevasilmäisenä. Sitten hän ikään kuin sulaa, muuttuu nesteeksi, höyrystyy ja syntyy uudelleen tuosta valkeasta höyrystä. Hän astelee esiin höyrypilvestä yllään moitteeton pukunsa, parta taitavan partaveitsenkäyttäjän leikkaamana, hän siristää silmiään kuin aurinkoa katsoessa ja nyökkää hienoisesti ja hyväntuulisesti. Don Draper pimentyy, sitten Don Draper alkaa taas paistaa.