Palatakseni Bert Cooperiin. Yleensä hänen kasvonsa ovat minttuteen väriset. Hapettuessaan minttuteen väri vaihtuu vaaleanvihreästä ja keltaisesta tummaan okraan. Yhdet hänen kasvoistaan ovat keltaiset, toiset vihreät, kolmannet okranväriset. Hänet kuvataan hahmona joka näkee mitä tuleman pitää. Sen vuoksi hän ei enää elä samassa pullossa kuin toiset. Lopulta hän ei edes huomaa toisia enää; hän ravistelee jalkaansa ja yrittää saada sukanpohjaan tarttuneen purukumin irtoamaan. Elämä on vain hetki, hän sanoo, ja menee takaisin kirjansa ääreen, laskemaan. Yksi hänen päänsä laskee alun, toinen pää laskee keskikohdan ja kolmas pää lopun. Hän syö pitkään haudutettua ohrapuuroa minun kuvitelmissani. Siinä on myös pieniä mustia myrkkyhiutaleita, ne kuuluvat siihen.