Don Draperin ja Peggy Olsonin symmetria on kiintoisa. Myös Peggy Olsonin tausta on hänelle kivulias. Hänen äitinsä on henkisesti sairas, kykenemätön kohtelemaan omia lapsiaan kuten ihmisiä. Tuo kokemus vain on kääntänyt Peggy Olsonin katsomaan aivan toisaalle kuin mihin se on Don Draperin kääntänyt. Peggy Olsonista mieleeni tulee flipperipöytä. Teemana flipperissä on uskonnollinen kilvoittelu vaikka Peggy Olson ei kilvoittelekaan uskonnollisesti. Pylväspyhimys on flipperin päämaali. Värit ovat syvää purppuraa, sinistä, sellaista valoa joka taittuu sinisistä, oransseista ja keltaisista karkeista kankaista. Tyypilliset flipperin valonvälkähtelyt on tässä flipperissä korvattu sellaisilla valoelämyksillä jotka muistuttavat kynttilänvaloa tai juuri nousevaa aurinkoa ohuen silkin lävitse katsottuna. Tyypilliset flipperin äänet on tässä flipperissä korvattu äänillä kuten oven tai rautaportin narina, dramaattisempana äänenä kilvoittelevan erakon kahleiden raskas ääni kun ne osuvat luolan kiviseiniin hänen työläästi kirjoittaessaan, erakkopyhimyksen majan oksaseinien lävitse kuuluva satakielen laulu, mehiläisten surina, ukkonen joka kantautuu kauempaa, rankkasateen ääni.