On hyvä olla koira, ei ole hyvä juoksennella itsensä ympärillä. Tätä Paul Kinsey toistelee usein itselleen. Hänen työhuoneensa seinät ovat yöllä mustat, se on yöllä viisikulmainen vaikka päivällä se on tavallinen huone. Siellä asuu viisi suurta kovakuoriaista. Näitäkin Paul Kinsey ajattelee usein rauhoittaessaan itseään. Paul Kinsey on välitilojen ihminen. Hän on snobi mutta hän on myös erakko. Hän vain piilottaa erakkoutensa, kätkee sen kireäksi viritetyn silkkikankaan taakse. Silkkikankaaseen taas on eloisasti maalattu erilaisia tiloja ihmisten välillä; pieni poika joka heittelee pitkästyneenä hattuaan lattialle kuunnellessaan oppituntia, mielenosoituksessa ihmiset jotka ovat pusertuneet toisiaan vasten kuin he olisivat taitellut ohuesta paperista, havuin katetusssa maakuopassa nukkuva ja nahkoihin kääriytynyt perhe, pienessä kynttilän valaisemassa huoneessa skatia pelaavat kaksi nuorta miestä ja yksi nainen, kaikkien hatut laskettuna pöydän reunalle.